Sammanfattning
Euroopan unionin laajentuminen 2000-luvulla saattoi Itämeren eurooppalaisen ympäristö- ja meripolitiikan ytimeen. Jo ennestään Itämeren ympäristö oli monenlaisten suojeluyhteistyöjärjestelyjen piirissä. Siitä huolimatta Itämeren ympäristön tila on heikko eikä välitöntä parannusta ole havaittavissa. Tämä artikkeli kuvaa Euroopan unionin Itämeren ympäristöhallinnan kehittymistä ja analysoi sen rajoitteita käyttäen hyväksi hallinnan tutkimuksessa kehitettyä neljän analyyttisen näkökulman mallia. Erityisen huomion kohteena on Venäjän merkitys unionin roolia ja toimia säätelevänä reunaehtona. Tulokset havainnollistavat, kuinka analyyttisen näkökulman valitseminen vaikuttaa siihen, millaisina hallinnan rajoitteet näyttäytyvät ja millaisia ratkaisuvaihtoehtoja on kuviteltavissa.
| Originalspråk | Odefinierat/okänt |
|---|---|
| Sidor (från-till) | 3–17 |
| Tidskrift | Idäntutkimus |
| Volym | 24 |
| Nummer | 2 |
| Status | Publicerad - 2017 |
| MoE-publikationstyp | A1 Tidskriftsartikel-refererad |