Venäjänkielisten juutalaisten kertomuksia antisemitismistä ja syrjinnästä Neuvostoliitossa ja Suomessa

Suomea pidetään usein yhtenä maailman sekularisoituneimmista maista, vaikka suurin osa sen väestöstä kuuluu maanhistoriallisesti hallitsevaan luterilaiseen kirkkoon. Paikallinen juutalainen vähemmistö, lukumäärältään noin 1500 ihmistä, on jakautunut kolmeen yhteisöön: kahteen ortodoksiyhteisöön sekä hiljattain perustettuun reformiyhteisöön. Suomi on yksi harvoista maista, jossa Itä-Euroopan (litvakkien) juutalainen yhteisö on säilynyt holokaustin jälkeen. Suomen nopeasti lisääntyvä monimuotoisuus näkyy myös juutalaisväestössä, jossa kulttuurien, kielten ja uskonnollisten näkemysten kirjo on laaja. Vaikka Helsingin ja Turun historialliset seurakunnat ovat virallisesti moderneja ortodokseja, ne ovat moninaisia niin jäsentensä kansallisuuksien, uskonnonharjoittamisen ja juutalaiskäytäntöjen suhteen kuin myös huomattavan suuren käännynnäisten ja seka-avioliittojen lukumäärän vuoksi. 1990-luvun alusta lähtien näihin juutalaisiin yhteisöihin on liittynyt myös entisen Neuvostoliiton juutalaisia. Tämä artikkeli esittelee entisen Neuvostoliiton juutalaisten kertomuksia ajasta ennen Suomeen muuttoa ja sen jälkeen erityisesti antisemitismin näkökulmasta ja kuvaa, millaisia kokemuksia heillä on juutalaisiin kohdistuneesta vihasta tai vihamielisyydestä Neuvostoliitossa ja ovatko he kohdanneet antisemitismiä Suomessa. Kertomukset perustuvat haastatteluihin, jotka kerättiin vuosina 2019–20 osana Minhag Finland -projektin aineistonkeruuta.