Puoluekoulutuksen käytäntöarkkitehtuurit: Analyysi kolmen suomalaisen poliittisen puolueen jäsenkoulutustoiminnan tarkoituksista ja ennakkoehdoista

Tässä artikkelissa tarkastellaan jäsenkoulutustoimintaa kolmessa suomalaisessa eduskuntapuolueessa: Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue SDP. Teoria käytäntöarkkitehtuureista toimii artikkelin teoreettis-metodologisena viitekehyksenä, jonka avulla voidaan tarkastella käytäntöjä – eli yhteistä inhimillistä, vakiintuneisiin menettelytapoihin nojautuvaa, tarkoituksellista toimintaa – ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimustehtävänä on tarkastella käytäntöarkkitehtuuriteorian avulla kolmen suomalaisen puolueen jäsenkoulutuskäytäntöjen tarkoituksia ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat jäsenkoulutuksen pääasialliset tarkoitukset tutkituissa puolueissa? Millaiset ehdot mahdollistavat ja rajoittavat näihin tarkoituksiin liittyvien jäsenkoulutuskäytäntöjen muodostumisen? Tulosten valossa Keskustan jäsenkoulutuksen tarkoituksena on osaamisen tarjoaminen ”samanlaisena ja vaikuttavana” koko jäsenistölle, panostamalla koulutussuunnitteluun ja tukemalla ”poliittista pyrkyryyttä”. Kokoomuksen jäsenkoulutuksen tarkoituksena on tukea asiantuntijuutta ja jäsenten menestystä, missä varsinkin yksilöinti ja tehokkuus nähdään valtteina. SDP:n jäsenkoulutuksen tarkoituksena on jäsenistön ”osallistaminen” ja puolueen ”uudistaminen”, mihin pyritään koulutusten avoimuudella sekä paikallisten olosuhteiden ja historian tuntemuksen huomioimisella. Analyysin koottu tarkastelu osoittaa, että jäsenkoulutuksen tarkoitukset ja ennakkoehdot määrittyvät suhteessa kahteen kysymykseen: Ymmärretäänkö puolue itsessään poliittisena toimijana vai poliittisen toiminnan paikkana? Pyritäänkö koulutuksen välityksellä luomaan jäsenistöön hierarkkisia vai tasavertaisia suhteita?

This article illuminates educational practices in three Finnish parliamentary parties: The Centre Party, The National Coalition Party, and The Social Democratic Party. The theory of practice architectures is employed as a theoretical-methodological framework, which provides opportunities to study practices – that is, collective human activities, based on established conventions and a shared intention – as well as the preconditions of the practices. The aim of the article is to scrutinize the aims and preconditions of member education practices in three Finnish political parties. The research questions of the article are: What are the main aims of member education in the researched parties? What preconditions enable and constrain member education practices connected to these aims? In light of the results, the main aim of member education in the Centre Party is to provide equal competencies for all members by investing in educational planning and supporting political aspirations. The main aim of member education in the National Coalition Party is to support the expertise and success of the members by individualized and effective education. The main aim of member education in the Social Democratic Party is to engage the members and to renew the party by openly accessible education and paying attention to local circumstances and historical understanding. The concluding scrutiny of the analysis shows that the aims and preconditions of member education are established in relation to two questions: Is the party understood to be a political agent or an arena for political involvement? Is education a means for establishing hierarchical or equal relationships between the members?