Mormonismin monet haarat: Siirtymiä sosiokulttuurisen jännitteen jatkumoilla

Mormonismi on 1800-luvun alkupuolen syntymästään saakka kokenut sisäisiä skismoja, jotka ovat synnyttäneet uusia ilmentymiä perustaja Joseph Smithin perinnöstä. Käsittelen tässä artikkelissa tärkeimpiä niistä mormonismin haaroista, jotka toimivat Yhdysvaltain Utahista käsin johdettavan ja Suomessakin toimivan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ulkopuolella. Merkittävimmät skismat ovat olleet seurausta johtajakriiseistä ja opilliseen kehitykseen liittyvistä kysymyksistä. Jakautumisprosessissa syntyneet haarat edustavat samalla siirtymiä jatkumoilla, jotka kuvaavat artikkelin teoreettisena viitekehyksenä käytettävän sosiokulttuurisen jännitteen käsitteen eri osa-alueita. Tutkimuskirjallisuuteen nojaavan tarkastelun keskiössä ovat Smithin väkivaltaisen kuoleman jälkeisen johtajakriisin myötä syntynyt ”Kristuksen yhteisö” sekä ”mormonifundamentalismi”, jonka piirissä toimii mormonien valtavirran hylkäämistä 1800-luvun opeista ja käytännöistä kiinni pitäviä liikkeitä ja yksilöitä. Näiden haarojen kehityspiirteiden analyysi osoittaa, että muun yhteiskunnan ja mormonismin välinen jännite vaihtelee voimakkaasti mormonismin ilmenemismuodosta toiseen. Kun esimerkiksi yhden fundamentalismin alahaaran olemassaolo on uhattuna viranomaisten väliintuloon johtaneen voimakkaan jännitteen vuoksi, Kristuksen yhteisö on puolestaan etääntynyt voimakkaasti Smithin perinnöstä ja käytännössä muuntunut muuhun yhteiskuntaan sopeutuneeksi protestanttiseksi kirkkokunnaksi.