Lauri Ingman valtiollisena vaikuttajana, erityisesti vuoden 1917 aikana: Alustus Ingman – seminaarissa Teuvalla 26.8.2017

Tutkimustuotos: LehtiartikkeliArtikkeliYleistajuinen

Abstrakti

Kun vietämme Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuotta, tuntuu merkilliseltä, että joku olisi vuonna 1917 voinut olla niin varovainen, että olisi vastustanut tai jarrutellut itsenäistymisprosessia. Lauri Ingman oli kuitenkin henkilö, joka ei ollut joka suhteessa vakuuttunut siitä, että Suomen pitäisi aktiivisesti pyrkiä itsenäisyyteen. Kun muut olivat jo liikkumassa vahvasti itsenäisyyttä kohti, halusi Ingman vielä odotella otollisempaa ajankohtaa. Ingmanin varovaisuudessa oli paljolti kyse hänen hyvin varauksellisesta suhtautumisestaan äkillisiin ja äärimmäisiin reformeihin, erityisesti sellaisiin joita sosialistit esittivät. Osaksi siitä syystä oli sosialidemokraattien heinäkuussa 1917 läpi ajama valtalaki Ingmanille kauhistus: yht’äkkiä kaikki valta yhteiskunnassa olisi eduskunnalla, ilman mitään tasapainottavaa valtakeskusta hallitsijan tai hallituksen taholla. Maalaisliiton ja sosialidemokraattien läpiajama päätös määrätä eduskunta tilapäisesti korkeimman vallan haltijaksi marraskuussa 1917 oli myös liian radikaali Ingmanille. Hän siis äänesti esityksiä vastaan sekä heinäkuussa että marraskuussa. Hänen valju suhtautumisensa valtiolliseen itsenäisyyteen jatkui joulukuulle, jolloin hän kuitenkin katsoi 6.12.1917 voivansa äänestää senaatin laatiman itsenäisyysjulistuksen puolesta, sillä ei-vasemmisto laiset puolueet kannattivat itsenäisyysjulistusta, kun taas sosialidemokraatit vastustivat.
AlkuperäiskieliEi tiedossa
Sivut1–10
Julkaisuteuva.fi
TilaJulkaistu - 2017
OKM-julkaisutyyppiE1 Popularisoitu artikkeli, sanomalehden artikkeli

Viittausmuodot