Abstrakti
Rikosten sovittelutoiminta on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisessa rikosseuraamusjärjestelmässä. Tämä ei kuitenkaan koske sovittelutoiminnan ulottamista parisuhdeväkivaltaan. Sovittelua koskeva laki mahdollistaa myös lähisuhteessa tapahtuneen väkivallan sovittelun ja tällaisia rikoksia myös sovitellaan. Parisuhdeväkivallan sovittelu aiheuttaa kuitenkin voimakasta vastustusta. Esille nostettu kritiikki aiheuttaa vuorostaan voimakkaita vastareaktioita. Tämä aiheuttaa epävarmuutta parisuhdeväkivallan soveltumisesta sovitteluun.
Tyypillistä keskustelulle parisuhdeväkivallan soveltumisesta sovitteluun on, että kumpikin osapuoli pitää tiukasti kiinni omasta näkökulmastaan. Näin puheenvuorot ohjautuvat toistensa ohi. Keskustelussa on havaittavissa kohtaanto-ongelma, joka ei ole omiaan edistämään haastavasta aiheesta käytävää keskustelua. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja oikeudenmukaiset rikosseuraamukset ovat molemmat tunteita herättäviä aiheita. Parisuhdeväkivallan sovittelussa nämä teemat yhdistyvät.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kartoittaa parisuhdeväkivallan sovittelusta käytävää julkista keskustelua ja pyrkiä hahmottamaan puheenvuoroissa esitettyjen huomioiden merkityksiä. Keskustelu ja sen analyysi on tärkeää, jotta voidaan tavoittaa malleja jotka turvaavat parisuhdeväkivallan uhrin oikeudet ja mahdollisuudet selvitä kokemastaan väkivallasta, ja jotka mahdollistavat parisuhdeväkivallan käsittelyn oikeudenmukaisella tavalla.
| Alkuperäiskieli | Ei tiedossa |
|---|---|
| Sivut | – |
| Julkaisu | Edilex sarja |
| Tila | Julkaistu - 2016 |
| OKM-julkaisutyyppi | B1 Artikkeli tiedelehdessä |
Keywords
- Gender and Queer Studies
- domestic violence
- Criminal Policy
- Restorative Justice