Abstract
Tieteellisen argumentoinnin suurin ongelma on loogisuus. Kaikki pahat virheet tieteen tekemisessä johtuvat siitä, että tutkija on argumentoinut loogisesti. Koskaan ei oikeisiin johtopäätöksiin päädytä loogisella argumentoinnilla. Paljon tärkeämpää kuin looginen argumentointi on selvittää, millä tavalla tutkimuksen kohteena oleva objekti on suhteessa todellisuuteen. Suunnilleen näin voitaisiin kiteyttää amerikkalaisen filosofin ja semiotiikan uranuurtajan Charles Sanders Peircen (1839-1914) näkemys tieteen tekemisen perusongelmasta. Peircen mukaan tutkija ei useinkaan ymmärrä argumentoivansa suljetussa ahtaassa kammiossa, jossa hän päättelee loogisesti oikein mutta hänen luomansa ahdas kammio ei vastaa riittävän hyvin todellisuutta. Loogisesti oikea johtopäätös on toki totta ahtaassa kammiossa, mutta lopulta vain paha uni todellisuudessa. Tieteellisellä johtopäätöksellä on lopulta liian vähän kosketuskohtia ylinumeroituvan moni-ilmeisen todellisuuden kanssa.Tässä artikkelissa tarkoitukseni on yrittää hahmottaa esimerkin avulla, kuinka tutkija törmää uskon ja tieteen harmaaseen alueeseen, kun hän tieteellisiä metodeja apuna käyttäen yrittää lähestyä historiallisen Jeesuksen messiaanista itsetietoisuutta.
| Original language | Undefined/Unknown |
|---|---|
| Title of host publication | Pro fide biblica : Timo Eskola ja Leif Nummela 60 vuotta |
| Editors | Ville Auvinen, Vesa Ollilainen |
| Publisher | Suomen Teologinen Instituutti |
| Pages | 64–84 |
| ISBN (Print) | 978-952-9857-29-6 |
| Publication status | Published - 2015 |
| MoE publication type | B2 Part of a book or another research book |