Project Details
Description
Tutkimushankkeessa tarkastellaan vuoden 2017 #MeToo-liikkeen merkitystä seksuaalisen häirinnän oikeudelliselle tunnistamiselle ja tulkinnalle. Vaikka #MeToo-liike on globaalisti tunnettu, sen todellisesta yhteiskunnallisesta vaikutuksesta tiedetään hyvin vähän niin Suomessa kuin muuallakin. Tutkimushankkeemme on olennainen tämän tutkimusaukon kannalta.
Tutkimushankkeessa tuotamme uutta tietoa siitä, miten oikeusjärjestelmämme reagoi työpaikoilla tapahtuvaan häirintään ja onko MeToo-liike muuttanut ymmärrystä häirinnän syistä ja ilmenemistavoista. Tarkastelumme perustuu tuomioaineistoon, joka kattaa häirintää koskevat työturvallisuusrikosasiat ennen ja jälkeen vuotta 2017. Kysymme: miten työnantajat, uhrit ja tuomioistuimet ymmärtävät seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän työturvallisuusrikosjutuissa ja voimmeko tunnistaa muutoksia näissä käsityksissä?
Hankkeemme on tärkeä, sillä häirintä on laaja ongelma suomalaisilla työpaikoilla. Se aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia paitsi uhrin terveyteen ja hyvinvointiin myös työnantajille sairauspoissaolojen ja tuottavuuden laskun muodossa sekä lisäten terveydenhuollon kustannuksia. Noin kolmannes (34 %) Suomen aikuisväestöstä on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Naisten kohdalla osuus on yli puolet (54 %).
Tuomioaineistomme tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden analysoida institutionaalista muutosta, sillä se dokumentoi tuomioistuinten, työnantajien ja uhrien esittämät argumentit ja diskurssit seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä ennen vuotta 2017 ja sen jälkeen. Metodologisesti tutkimuksemme perustuu teorialähtöiseen diskurssi- ja sisällönanalyysiin, jonka avulla voimme tarkastella muutoksia sekä häirinnän oikeudellisessa tulkinnassa että yhteiskunnallisessa tunnistamisessa. Vaikka oikeuteen päätyvät tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, tuomioistuinten tulkinnoilla on merkitystä, sillä ne muovaavat työnantajien velvollisuuksia jotka ajan myötä suodattuvat työpaikoille.
Tutkimushankkeessa tuotamme uutta tietoa siitä, miten oikeusjärjestelmämme reagoi työpaikoilla tapahtuvaan häirintään ja onko MeToo-liike muuttanut ymmärrystä häirinnän syistä ja ilmenemistavoista. Tarkastelumme perustuu tuomioaineistoon, joka kattaa häirintää koskevat työturvallisuusrikosasiat ennen ja jälkeen vuotta 2017. Kysymme: miten työnantajat, uhrit ja tuomioistuimet ymmärtävät seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän työturvallisuusrikosjutuissa ja voimmeko tunnistaa muutoksia näissä käsityksissä?
Hankkeemme on tärkeä, sillä häirintä on laaja ongelma suomalaisilla työpaikoilla. Se aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia paitsi uhrin terveyteen ja hyvinvointiin myös työnantajille sairauspoissaolojen ja tuottavuuden laskun muodossa sekä lisäten terveydenhuollon kustannuksia. Noin kolmannes (34 %) Suomen aikuisväestöstä on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Naisten kohdalla osuus on yli puolet (54 %).
Tuomioaineistomme tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden analysoida institutionaalista muutosta, sillä se dokumentoi tuomioistuinten, työnantajien ja uhrien esittämät argumentit ja diskurssit seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä ennen vuotta 2017 ja sen jälkeen. Metodologisesti tutkimuksemme perustuu teorialähtöiseen diskurssi- ja sisällönanalyysiin, jonka avulla voimme tarkastella muutoksia sekä häirinnän oikeudellisessa tulkinnassa että yhteiskunnallisessa tunnistamisessa. Vaikka oikeuteen päätyvät tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, tuomioistuinten tulkinnoilla on merkitystä, sillä ne muovaavat työnantajien velvollisuuksia jotka ajan myötä suodattuvat työpaikoille.
| Acronym | #THRIVE |
|---|---|
| Status | Active |
| Effective start/end date | 01/09/25 → 31/08/28 |